(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Edellisessä postauksessa oltiin Turkkuses ja nyt siis Kotkas. Joka onkin kaikin puolin minulle se luontaisempi ympäristö. Kotkassahan vietettiin varsinaista superviikkoa ja -viikonloppua, kun samaan aikaan siellä oli Meripäivät ja Tall Ships Race 2017. Tai siis Kotka sai kunnian olla yksi TSR:n satamista. Turku on se toinen. Eli näköjään toinen ei voi olla olemassa ilman toista. Yin-yang..
Kotkaan hurauttaa Helsingistä tunnissa nyt kun moottoritie on kuuma. Onhan se kuuma kyllä sinne Tiilin Petrin kotimaisemiinkin Haminaan asti, että kyllä Pelle tietää.
Jätimme auton sivukaupungille, jos nyt Kotkan osalta näin voidaan sanoa. Muualla maailmassa todettaisiin, että kaksi korttelia torista. Joka tapauksessa sinne nyt auton kuitenkin jätimme ja kävelimme satamaan. Kunhan olimme ensin torilla käyneet ostamassa possot. Eli jos ja kun Kotkaan joskus menette, käytte myös ostamassa possot. Parempia sokerihumalan lähteitä ei maan päällä ole. Ja se on siis posso. Ei possu, tai – luoja varjele – munkkipossu. ”Kaks possoo eri pussiin”. Näin kun tilaatte, sulaudutte alkuperäisväestöön kuin hillo possoon.
Torilta jatkoimme matkaa vanhaan kantasatamaan, joka oli tänä vuonna Meripäivähulinan keskus. Meripäiväthän ovat seilanneet saarella useammassakin paikassa, mutta tuo satama on kyllä ehkä se luontaisin paikka. Varsinkin kun nyt oli vielä noita purjealuksia näytillä.
Ja olihan niitä. Osa aluksista oli varsin näyttäviä, suurin niistä oli venäläinen Sedov, jonka saapumista satamaan pääsimme seuraamaan. Sedov on kokonaista 124 metriä pitkä nelimastoparkki. Varsin vaikuttava ilmestys kyllä.
Venäläisten isojen alusten lisäksi tuolla oli yksi alus Omanista ja yksi Brasiliasta. Noin pitäkämatkalaiset mainitakseni. Olihan siellä myös norjalaisia ja ruotsalaisiakin. Sekä suomalaisia, mutta ne olivat sitten kooltaan jo selvästi pienempiä yksi tai kaksimastoisia.
Porukkaa oli torstaipäivästä huolimatta varsin mukavasti, vaikkei varsinainen kaljantinttausaika ollutkaan vielä huipussaan. Me kuitenkin olimme jo nähneet riittävästi ja poistuimme paikalta Palotorninvuoren suuntaan. Siellähän ammoisina aikoina oli Kotkan palotorni. Joka tosin paloi melko pian valmistumisensa jälkeen. Ehkä siksi se oli nimetty Palotorniksi…
Kotkassa mukana Sony a6000 + Sony Zeiss 24f18 ja IR-konvertoitu NEX-5N + SEL1018