Viikonloppuna oli taas perinteinen skedeskene, HELRide, joka taisi tällä kertaa olla jo neljäs perättäinen. Kyseessähän on siis Suomen suurin skeittaustapahtuma ja varsin näyttävä sellainen. Näyttävyyttä lisää monipäiväisyyden lisäksi se, että tapahtuma viedään aina yleisön eteen kaupungille, eikä pidetä jossain hallissa tai Stadionilla. Varsinainen päätapahtuma on kai aina pidetty Suvilahden skeittiparkissa, SuvilahtiDIY:ssä, niin kuin tälläkin kertaa.
Parkki oli kyllä tuunattu tosi makeaksi taas. Sehän maalataan joka kerta erikseen tapahtumaa varten ja tällä kertaa kyllä talkoojoukot olivat ylittäneet itsensä. Parkki oli tosi coolin näköinen.Ja poolikin oli saatu vihdoin valmiiksi. Enää ei puutu kuin baari.
Tosiaan itse en valitettavasti muista menoista johtuen päässyt kuin tuohon päätapahtumaan, mutta olihan siinäkin katsottavaa koko päiväksi. Lastasin itseni siinä puolen päivän maissa Möhköön ja suunnistin Suvilahteen. Siellä oli tapahtuma alkanut jo parisen tuntia aiemmin skeittiopastuksella, kirppiksellä ja muulla oheistoiminnalla. Kahdeltatoista sitten tytöt valtasivat skeittiparkin.
Itse asiassa olin hieman hämmästynyt kuinka vähän tyttöjä tuolla sitten loppujen lopuksi oli paikalla. Ainakin kokeneempia sellaisia. Kaupungilla kun kulkee, niin aika usein näkee tytöillä myös lautoja. En sitten tiedä, että eivätkö uskalla tai halua tulla tällaiseen tapahtumaan skeittaamaan. Mikä on sinänsä sääli.
Porukkaa tuonne alkoi valumaan pikkuhiljaa kiihtyvää tahtia, kun kello läheni kahta ja oli “ammattilaisten” vuoro. En tiedä kuinka laaja tuo ammattilais-skene Suomessa on, mutta ainakaan tämän tapahtuman palkinnoilla ei vielä kannata paperitehtaalta lähteä. Parhaasta trickistä taisi saada viisikymppiä ja Death Racen voitosta kolmesataa. Nuo tuskin riittivät After Partyn alkua pidemmälle. Tai mistäs minä sen tiedän.
Ammattilaiset tai ammattilaisiksi haluavat lämmittelivät ensin n. tunnin ajan ja sen jälkeen oli tosiaan paras temppu-kisa. Yhtenä tavoitteena oli grindata hautakivellä. Suvilahdessa on nyt kiveen hakattuna niiden nimet, jotka viime rahoituskierroksella lahjoittivat 250 EUR tai enemmän. Tosi näppärää, hautakivi valmiina. Joukkohautakivi.
Hienoja temppuja “pojat” tekivät ilman suurempia loukkaantumisia yhtä pahempaa pannutusta lukuunottamatta. Onneksi siitäkin käveltiin omin jaloin pois paikattavaksi. Täytyy kyllä sanoa että aika reikäpäitä nuo ovat. Kaatuminen betonille on ennemmin tai myöhemmin vääjäämättömästi edessä ja silti mennään. No, kaipa se on osa lajin viehätystä. Ainakin yleisö eli mukana satasella. Pääasia oli, että mentiin täysillä, vaikkei temppu sitten ehkä onnistunutkaan.
Kaiken kaikkiaan upea päivä ja upeat bileet. Kannatti taas vääntää perse penkistä ja lähteä katsomaan kunnon toimintaa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin…
Skenessä mukana Nikon D810 + Nikkor AF-S 18-35/3.5-4.5G ja Nikon D500 + Nikkor AF-S 24-120/4G VR