---

Taas pläjähti se aika vuodesta, että matka kävi kohden messukeskusta. Koska olen Suomen valokuvauskenen ehkä kovin ja lupaavin vielä löytämistä odottava valokuvaaja, olin saanut tilaisuuteen myös ns. virallisen kutsun. Joka tarkoitti siis helikopterikuljetusta ja vapaata sisäänpääsyä ammattilaisaikana. No, helikopterikuljetus suoritettiin tällä(kin) kertaa simuloituna, kuten Intin sotaharjoituksissa joskus A.D. 1988 tjsp. Olimme sissejä ja meidät oli sijoitettu ”vihollisen” linjojen taakse. Harjoituksen päätyttyä meidät piti noutaa sieltä helikopterilla. Kunnes meille kerrottiin, että helikopterikuljetus suoritetaan simuloituna ja marssimme sieltä metsästä sen 20 kilometriä… oh well.

Mutta siis, simuloin itseni sinne Möhköllä hieman ennen ammattilaisajan päättymistä ja marssin suoraan Kuva&Kamera-osastolle. Plussat ensin: paikalla oli tosi paljon valokuvia näytillä. Ja lukuisia hyviä luentoja (joihin moneenkaan en tällä kertaa päässyt). Sekä paljon muita ammattikuvaajia, joiden kanssa verkostoitua. Ja sitten miinukset: kameravalmistajat loistivat poissaolollaan. Oma standi oli vain Olyllä ja Sigmalla. Muut olivat sitten TopShotin hellässä huomassa. Tai JASsin standillä. JAS näköjään oikeasti yrittää positioitua laitekauppana ja tehdä irtiottoa pelkästä huoltoasema-statuksesta.

Olin kyllä hieman pettynyt Suurten poissaoloon. Johtuuko se siitä, ettei CaNikonilla ollut mitään esiteltävää vai siitä, etteivät katso tätä tilaisuutta tuhlatun rahan arvoiseksi. En tiedä, mutta aika surullista. Viime vuonna ainakin Nikonilla oli vielä oma standi. Jaa olihan Leicalla jotain, mutta ei kuulu ns. kiinnostuksen alueeseen.

Mut joo, valokuvanäyttelyjä oli laidasta laitaan. Ja Konsta Punkka. Ja Tiina Puputti.

Eniten minuun henkilökohtaisesti kuitenkin kolahtivat Johanna Sjövallin hevoskuvat. Olen törmännyt niihin aiemminkin jossain ja aina ne jaksavat kiinnostaa.

Sen verran laitepornoilua, että kävin katsastamassa Sigman 135/1.8 -lasin. Hyvältähän tuo tuntui. Aika massiivinen mötikkä, mutta niin se oli Nikonin 135/2 DC:kin. Tuo menee kyllä vakavasti harkintaan, kunhan sitä alkaa saamaan vapaasti.

Muuten sitten alakerrassa oli normihulina. Olit pyöräilyä ja golfia ja pujehdusta ja kalastusta ja matkailuautoilua ja sitä ja tätä ja tota. Ja porukkaa oli aika kivasti, vaikka oli arkipäivä. Eritoten golf-osastot olivat tupaten täynnä joutilasta väkeä. Mutta se taitaa golfin pääasiallinen kohderyhmä ollakin.

Ilolla totesin myös, että simuloidun helikopterin avaimilla pääsi vippi-osastolle skumppaa hörppimään. Johtuen Finavian nihkeästä kännipolitiikasta, otin vain alkoholitonta versiota. Mutta kun ilman sai. Samalla kävin koeistumassa uuden Q5:n, mutta se ei kyllä aiheuttanut mitään omistamisen halua. Ja toisekseen, jos auto tehdään Meksikossa, oletan hintojen olevan pesetoissa. Että siinä tapauksessa hinta/laatuvaikutelma on vähintään tyydyttävä. Mutta etuvetoinen meksikaani euroilla. Not.

Ja näin oli taas saatu puolikas työpäivä tuhlattua. Piti sitten illalla tehdä vähän takaisin, ettei kansantalous sakkaa totaalisti. Ensi vuonna kyllä varaan tuonne kunnolla aikaa ja käyn enemmän noilla valokuvapuolen luennoilla. Nyt oli vähän heikkoa, kun aikaa ei ollut kuin perjantain puolen päivän maissa pari tuntia.

Messuilla kukuili Sony a6000 + Sony Zeiss 24f18z

---

Previous Post

Pelasta mut

Next Post

Luontoa koko rahalla

---