---

Mennää jonnee… kuten kotkalaiset sanovat. No, tässä ei ole tarkoitus pureutua Kotkan murteen etymologiaan tai sen muihin kummallisuuksiin – kuten vaikka siihen, että kotkalaiset eivät todellakaan sano ”mie” vaan ”miä”. Vaan nyt lanseerataan suurin uudistus tällä saitilla sitten kirjapainon keksimisen: kohdekortit / -selostukset.

Ajatuksena on tehdä jokaisesta (tai lähes…) kuvauspaikasta määrämuotoinen kohdekortti, jossa kerrotaan mitä kuvattaavaa paikassa on, kannattaako sinne mennä ja jos, niin milloin. Nämä ovat toki minun subjektiivisia arvioita ja mielipiteitä. Jollain toisella voi olla sitten toisenlainen näkemys paikasta, mutta niin kauan kun minulla on tämän saitin pääkäyttäjän tunnukset, mennään tällä. Demokratia on muutenkin yliarvostettua. Kysykää vaikka Pu… Pushkinilta?

Ideana tässä on oman dementoitumisen piilottelu: näin voin katsoa missä olen ollut ja mitä kuvattavaa siellä on/olisi. Välillä pää on niin tyhjä, että ideoita kannattaa kerätä vastaisen varalle. Ja ne hetket, kun pää on täysi, eivät valokuvauskohteita kaipaa. Ja tosiaan, otan listalle myös paikkoja joissa en ole vielä käynyt. Vähän niin kuin varmuuden vuoksi.

Ensimmäisenä sarjassa on Tullisaaren puisto. En aio ihan kaikkia kohdekortteja julkaista tähän blogiputkeen sellaisenaan ja julkaisuajankohdan mukaan ryhmiteltynä, vaan osa upotetaan vanhempien postauksien joukkoon, jotteivat normaaliblogaukset huku noiden joukkoon ihan tykkänään. Julkaistut kohdekortit saa pelkästään näkyville valitsemalla blogilistaussivun oikeasta reunasta ”Blogaukset ja Paikat”-listasta… zadam: ”paikat”. Siis näin.

---

Previous Post

Rappioromantiikkaa Idässä

Next Post

Kohdekortti: Tullisaaren puisto

---