---

Kesäkuun koittaessa koitti myös meidän (minun ja Henkan) New Yorkin matka. Matkahan oli tilattu jo joskus edellisen vuoden marraskuussa, joten mistään äkkilähdöstä ei ollut kyse. Lensimme sinivalkoisin siivin suoraan uuden mantereen sykkivimpään kaupunkiin ilman turhia välilaskuja tai koneen vaihtoja.

Finnairin käyttämä JFK:n terminaali 8 on uudistunut sitten minun edellisen Nykin reissuni – joka oli tosin jo vuonna -95 – ja voisin sanoa, että oli kyllä jo aikakin. Uusi terminaali oli saapuvien puolellakin valoisa ja kohtuullisen tilava. Lisäksi meille ei tällä kertaa sattunut koneellista maahanmuuttoa haikailevia kiinalaisia, joten rajamuodollisuuksista selvittiin ilman suurempia mokia. Yritti rajavartiotäti kyllä ajaa meitä miinaan, kun vielä passia antaessa kysyi toistamiseen “What is the purpose of your trip?”. Pidin pääni kylmänä ja vakuuttelin, että edelleen ollaan lomalle tulossa. Ei töitä tekemään, herran tähden. Kuka sitä töitä lomalla? Enkä muutenkaan halunnut mitään kumihanskatutkimusta heti reissun alkuun.

Heti tullin jälkeen saapumisaulassa oli innokasta amerikkalaista yksityisyrittäjää tarjoamassa halpaa kuljetusta lentokentältä, mutta ilkeästi ohitimme moiset tarjoajat ja menimme hieman virallisemman näköisen taksitolpan luokse. Ei kun pirssi alle ja menoksi.

1. päivä

Taksikuskilla pukkasi juttua koko matkan, niin ettei maisemia ehtinyt katselemaan. Tosin JFK:n ja Manhattanin väliä ei nyt miksikään maisemareitiksi voi kutsua. Manhattanille saavuimme tunnelin kautta, veikkaan että se oli Queens-Midtown -tunneli. Hotellimme Warwick sijaitsi 54 kadun ja 6 avenuen risteyksessä, joten taksikuski huitaisi tunnelista suoraan kutoselle ja sitä pitkin hotlan eteen.

Hotelli oli kyllä pienoinen pettymys, budjettiluokan huone (vain $550/yö) sisälsi kyllä kaksi ikkunaa eri seinillä, mutta molemmista näkyi vain tiiliseinää. Ilmeisesti Matrixiin oli ladattu väärä softa… Toisaalta näin huone oli pimeä, hiljainen ja viileä ilman että ilmastointi huusi koko ajan kybällä. Toisaalta sama se, ei tänne oltu hotellihuoneessa makaamaan tultu. Purimme laukut ja lähdimme tutustumaan naapurustoon.

NewYorkin MoMA on Warwickia vastapäätä, joten sinne emme menneet koko reissun aikana. Liian lähellä. Lompsimme Times Squarelle ihmettelemään suuren maailman meininkiä ja sieltä sitten kävimme tekemässä etukäteistiedustelua Empire State Buildingin suuntaan. Tuon lenkin heitettyämme olimmekin melko lailla valmiit sänkyyn, sillä päivä oli ollut melkoisen pitkä.

Oli muuten tautisen kuuma ja kostea keli.

Empire State Building

Amerikka, Land of Opportunity…

Times Square

2. päivä

Koittihan se eka aamukin Isossa Omenassa, enkä nyt puhu Espoon ostarista. Juippikin heräsi heti aamukasilta, vaikka Suomessa unta piisaa yli puolen päivän. Seitsemän tunnin aikaero toimi oikein hyvin 😉 Ronttusimme alakertaan ja menimme hotelliaamiaiselle, joka olikin amerikkalaisen runsas. Juippi veteli makkarat ja pekonit pois kuljeksimasta, itse tyydyin mysliin ja munakokkeliin. Kera pekonin. Hotelliaamiainen voi olla mielikuvituksen puutetta, mutta toisaalta näin saimme varmistettua kunnollisen energialatauksen heti aamusta ilman että pitää lähteä kiertelemään ja etsimään sitä ruokapaikkaa.

Lähdimme heti aamusta Central Parkiin, olihan nyt sunnuntai ja puiston ajotiet on pyhitetty jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Puistossa oli menossa joku hyväntekeväisyysjuoksu Israelin hyväksi. Emme tutustuneet tähän sen lähemmin vaan suuntasimme poispäin väkijoukoista. Kiersimme puiston puolessa välissä olevan järven, joka on nimetty osuvasti “The Lake“. No mikäs siinä. Ehkä Nykissä ei järviä voi nimetä kuin Suomessa, vaikka esimerkiksi Ylä-Mulkku ja Ala-Mulkku sopisivat tuonne mukavasti. “Mitäs sun 30 millin penthousesta näkyy?” “Ylä-Mulkkuhan tuosta paistaa suoraan makuuhuoneen ikkunaan.” Hmmm…. not.

Central Park on todellinen keidas keskellä suurkaupunkia, kuten niin monet jo ennen meitä ovat todenneet. On myös todettu, että se on ainoa paikka NYCissä, jossa voi kuulla lintujen laulua. Voi olla, mutta ainakin tällä kertaa tunnelman pilasivat koko ajan yläpuolella läpsyttävät helikopterit. En tiedä johtuiko se Israel-bileistä vai mistä, mutta olo oli kuin Länsirannalla. Vain Hellfiret puuttuivat.

Järvireissulta palasimme 5’th Avenueta pitkin takaisin ja ihmettelimme poliisien suurta määrää. Lisäksi mellakka-aitaa alkoi olemaan pitkin ja poikin sen verran, että jotain oli varmaan meneillään. Kysyin yhdeltä polliisilta  (To Serve and Protect) että mikäs nyt? Oli tulossa kuulemma perusamerikkalainen paraati. Israelin ystävien järjestämä sekin. Aika surutta lähes koko 6’th Ave oli varattu tuohon parinkymmenen kadun matkalta. Oli muuten poikkikadut suljettu sen verran huolella ettei jäänyt epäselväksi, missä autoilla saa ajaa ja missä ei: 5’th Aven molemmin puolin (6’th ja 4’th, no shit) oli ajettu hiekalla lastatut kuorma-autot poikittain ja niiden jättämään aukkoon sitten vielä poliisiauto poikittain. Siitä ei tultaisi kuin M1 Abramsilla. Jos silläkään.

Emme jääneet sen kummemmin tuijottelemaan paraatia, vaan suuntasimme takaisin hotellille. Siinä välissä taidettiin kyllä käydä syomässä Rockefeller Centerissä. Hetken hotellilla levättyämme lähdimme käymään länsirannalla. Varmaan Israel-aiheisen päivän innoittamana. Menimme Hell’s Kitchen-kaupunginosan läpi ja tiedustelimme samalla Intrepid-museon sijainnin. Sitten koukkasimme Times Squaren kautta kotio. Tai siis hotellille.

3. päivä

Times Square illalla…

… ja sateella.

Uusi päivä, uudet kujeet. Satoi. Ja lujaa. No, ei se mitään, meillä oli suunnitelmissa mennä Staten Islandille lautalla. Ja mikä parasta, lautta on ilmainen. Sentään kaikki tässä jättisuuressa ulkoilmapuistossa ei maksa. No, ei muuta kuin metroasemalle, joka oli taas kerran Times Squarella, ja sieltä Subwaylla saaren eteläkärkeen. Lautta olikin hetimiten lähdössä, joten lauttaan ja eteenpäin. Lauttareittihän menee Ellis Islandin ja Vapaudenpatsaan editse, joten nekin tuli nähtyä tällä reissulla juuri sillä tarkkuudella, kuin oli tarkoituskin.

Staten Islandilla kävimme 9/11-muistomerkillä ja kun ei oikein tiennyt mitä muuta saari pitää sisällään, lähdimme takaisin. Sadekin oli loppunut.

Manhattanilla suunnistimme sitten Ground Zeron suuntaan. Olin kyllä jostain lukenut, että pääsyä muistomerkille joudutaan vielä tällä hetkellä rajoittamaan ja pääsyn varmistamiseksi siihen pitäisi ilmoittautua etukäteen. Eihän me semmoista, mutta onneksi turistisesonki ei vielä ollut täysin alkanut, joten pääsimme puistoon pienellä jonottamisella. Ja kympin lahjoituksella.

Puisto ja suihkulähteet ovat kyllä vaikuttavat. Suomalaisena ja eurooppalaisena on hyvin vaikea ymmärtää ja samaistua siihen mitä ja miten amerikkalaiset ja eritoten newyorkilaiset 2001-terrori-iskun kokivat ja kokevat. Uskon kuitenkin, että trauma on syvä ja kestää jonkun sukupolven. Freedom Tower oli vielä rakenteilla, vaikka sen piti valmistua jo viime vuonna. No ilmeisesti nyt sitten ensi vuonna…

Ground Zerolta kävelimme Chinatowniin ja Little Italyyn, jossa söimme. Sieltä jostain sitten otimme metron ja menimme taas hotellille lepuuttamaan jalkojamme. Illan edellä heitimme vielä reissun Grand Centraliin ja kävimme Pyhän Patrikin katedraalissa. Semmoinenkin on nyt koettu. Vaikka USAssa kaikki on suurta ja hienoa, niin tuossa katedraalikisassa kyllä jäävät vanhan mantereen ja eritoten Venäjän jalkoihin ns. 6-0.

Näkymä pikkuitaliasta

Grand Central

Pyhän Patrikin katedraali

4. päivä

4. päivä lähti käyntiin kuten edellisetkin: aamiainen hotellilla ja paanalle. Tällä kertaa suuntana oli Intrepid-lentotukialus, josta on tehty museo. Ilmeisesti USAssa kouluvuosi menee eri tavalla kuin meillä Savossa, koska museon eteen oli kerääntynyt useita luokkaretkiryhmiä. Onneksi muita turisteja ei juurikaan ollut, joten pääsimme sisään melko pienellä jonottamisella. Ja turvatarkastuksella, joita tuntuu olevan joka paikassa. Ja tarkastukset ovat ihan lentokenttätasoa: tavaroiden läpivalaisu, metallinpaljastin, vyö pois, jne.

Intrepid on ihan tositoimissakin ollut II-maailmansodan aikainen lentotukialus, joka on nähnyt toimintaa joka vuosikymmenellä aina -70 -luvun puoleen väliin asti, kunnes se otettiin pois aktiivikäytöstä. Muutamien vaiheiden jälkeen se sitten ajettiin Manhattanille nykyiseen paikkaan ja siitä tehtiin Intrepid Sea-Air-Space-Museum.

Ihan mielenkiintoinen kohde ja siellä olisi varmaan saanut kulumaan pidemmäkin ajan, mutta luokkaretkiryhmistä lähti sen verran metakkaa, että katselimme laivan päällisin puolin ja läksimme eteenpäin. Tosin meni tuossa päällisin-puolin -katselemisessakin yli kolme tuntia. Avaruussukkulaa emme päässeet näkemään, koska hurrikaani Sandy teki aikanaan sen verran tuhoja, että se osa oli vielä remontissa.

Intrepidiltä läksimme Times Squarelle päin tarkoituksena mennä elokuviin. Pitäähän ameriikassa leffassa käydä. Löysimmekin elokuvateatterin ja vaikka näytös oli periaatteessa jo alkanut (pitänyt alkaa) ostimme liput “After Earth” scifi-pläjäykseen. No, eihän leffa mitään ollut alkanut, ei vielä mainoksetkaan, joten ehdimme ihan hyvin. Salissa oli meidän lisäksemme ehkä viisi muuta. Sama kokemus oli minulle edellisellä kerralla: päivänäytökset pyörivät tosi pienille yleisöille, mutta jostain syystä tuolla niitä kannattaa pyörittää, vaikkei se toimi Suomessa.

Leffan jälkeen suunnistimme Empire State Buildingin suuntaan tarkoituksena mennä maailman huipulle. Kuten sanottu, turistiaika ei ollut vielä alkanut, joten jälleen pienellä jonottamisella – ja turvatarkastuksella – pääsimme hissiin ja ylös. Manhattanin pienuuden tajuaa tuolta ylhäältä varsin hyvin. Eritoten etelään päin saari on tuossa kohtaa tosi lyhyt. Pohjoiseen riittää sitten enemmän, mutta eihän koko Manhattan ole kuin vajaa 22 km pitkä ja leveimmilläänkin vajaat 4 km…

Manhattanin eteläkärki

Ja pohjoiskärki

 

ESB:ltä teimme lenkin Flatiron Buildingille ja sitten sieltä ronttasimme hotellille. Kävellen, kukas sitä kalliilla metrolla?

5. päivä

Viimeinen kokonainen päivä New Yorkissa. Mulla oli pää melko tavalla tyhjä, että mitäs sitä nyt tehtäisiin. Sitten keksin, että ajetaan Brooklyniin ja kävellään Brooklyn Bridgeä pitkin takaisin Manhattanille. Näin teimmekin. Ja rahamiehinä otimme metron.

Brooklyn Bridgen jälkeen kävimme Starbucksissa ja läksimme sieltä sitten takaisin Broadwaylle ja Lafayettelle, sieltä olimme viimeeksi bonganneet parhaat kaupat. Koukkasimme vielä Flatiron Buildingin kautta, koska halusin vielä sieltä parit kuvat. Sitten kävelimme hotellille enemmän tai vähemmän suoraan.

Illan edellä heitimme vielä lenkin Central Parkin eteläpään kautta Columbus Circlelle ja sieltä Broadwayn ja Times Squaren kautta hotellille.

Sitten olikin viimeisen yön aika.

Brooklyn Bridge

Columbus Circle

Nakkikärry, saa myös pretzeleitä

 

6. päivä ja lähtö

Aamulla pakattiin ja marjasteltiin hetkin kaupungilla. Läksimme kentälle jo puolen päivän aikaan, vaikka lennon lähtöaika oli 16:40. Halusin olla kentällä ajoissa ja ajattelin, että voisin sieltä tehdä vielä jotain ostoksia. Joopa, joo. Vaikka Terminal 8 onkin uudistettu ja valoisa, se on kuitenkin hyvin pieni. Eli ostosmahdollisuudet olivat hyvin rajalliset. Säästyipähän nekin rahat.

Aikanaan kone sitten lähti, eikä siitä sen enempää. Matka oli tehty ja säilyy muistoissa ja valokuvissa.

Osittain samoja ja osittain uusia kuvia löytyy täältä.

Matkalla mukana: Nikon D800E, AF-S 24-70/2.8G, AF 135/2.0 DC, AF 16/2.8D FishEye-Nikkor

---

Previous Post

Hanaa Mi... tai Hanami

Next Post

Kuin ruuneperi

---