---

Para Bellum. ”Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan”. Näinhän se menee. Vanhan totuuden mukaan jokaisella maalla on armeija. Joko oma, tai jonkun toisen. Ja jos valitsemaan pääsee, niin onhan se oma aina mukavampi. Tosin Islanti taitaa tehdä tässä poikkeuksen. En kyllä tiedä mitä mieltä islantilaiset ovat asiasta.

Mutta oli miten oli, nyt kuitenkin oli käsillä Suomen Puolustusvoimain Lippujuhla. Ja koska oli tasavuosia, niin se pidettiin Helsingissä. Samaan sitten sattui vielä Suomi100 ja Mannerheimin syntymän 150-vuotisjuhla. Joten kyllähän näin militaristista päivää pitää juhlistaa näyttämällä vähän isoa rautaa.

Läksinkin heti aamusta liikkeelle. Ensin ajatuksena oli lähteä fillarilla, mutta tulin toisiin ajatuksiin, kun mun custom-fillarin jättäminen johonkin random-parkkiin Helsingin keskustassa ei ole kovin hyvä idea. Toki voi kyseenalaistaa, että kannattaako Helsingissä omistaa fillaria, jolla ei voi ajaa ja jota ei voi jättää mihinkään? Hyvä ja aiheellinen kysymys. Saanko seuraavan.

Otinkin sitten alle Möhkön ja ajoin sen taas Siilitien metroparkkiin ja siirryin sieltä sitten proleporkkanalla keskustaan. Kävelin ensin Eteläsatamaan tutustumaan merivoimien aluksiin ja sieltä sitten oli ajatuksena siirtyä Kaivopuistoon katsomaan ilmojen huimapäitä.

Näin sitten teinkin ja sain Kaivopuiston ylärinteiltä ihan kohtuullisen kuvauspaikan. Porukkaahan oli kuin helluntai-epistolassa, mutta hyvin tuonne mahtui. Paikka ei kyllä ole kaikkein turvallisin suurille kansanjoukoille, joten katsotaan mitä käy ensi perjantaina kun siellä on varmasti katsojia potenssiin kymmenen.

Lippujuhlan airhow alkoi NH90 -kopterin esityksellä. Se olikin varsin näyttävä, koska kopterin lentokorkeus voitiin pitää maltillisena. Onhan tuo näyttävä ilmestys ja hyvin poijjaat sitä heittelivät. Käytännössä noissahan on ollut aika paljon ongelmia ja käytettävyys on jäänyt heikoksi. No, nyt ainakin se pysyi ilmassa koko näytöksen ajan.

Seuraavaksi vuorossa oli sitten ilmavoimien Hornet F/A-18. Vaikka tällä kertaa lensi vain yksi kone, niin kyllä siitä vaan uhkuu sen verran testosteronia, että oksat pois. Kaikesta näkee ja etenkin kuulee, ettei konetta ole tehty pelkästään näyttämään kivalta museossa. Kun kone vetää vertikaaliin jälkipoltin päällä, ääni on todella raaka ja ”kuin metallia repisi”. Jep, happy taxpayer tässä kohden.

Viimeisenä oli sitten vuorossa Ilmvoimien taitolento-osasto Midnight Hawks. Hehän lentävät perinteistä muodostelmalentoa ja varsin näyttäväää sellaista. Mutta kyllä jo ääni kertoo, että kumpi laite on tehty lentonäytöksiin ja kumpi niihin tilaisuuksiin, kun tullaan kutsumatta kylään.

Shown päätyttyä läksin Kaivopuistosta Kansalaistorille katsomaan kalustonäyttelyä. Erityisen mielenkiinnon kohteena oli Hollannista hankitut Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunut ja Koreasta ostetut K9 Thunder-telatykit. Leopardi olikin paikalla, mutta kukaan ei tuntunut olevan kovin huolissaan siitä, kun telatykin kohdalla oli vain kyltti. Luulisi, että tuollaisen 50tn painavan 155-millisen telatykin katoaminen havaittaisiin. Varsinkin kun niitä on Suomessa tällä hetkellä vasta yksi… Oh well, ensi kerralla sitten.

Siinä sitten Hornetin Gatling-tykkiä ihmetellessä aikaa kului sen verran, että Mannerheimintien varret olivat jo täynnä katsojia ennen kuin heräsin asiaan. No, aikani siinä seisoin selkiä katsellen, mutta sitten päätin että tämän näkee telkkarista paremmin ja käänsin nokan kohden kotia.

Rauhaa varmisti Nikon D500 + AF-S 24-120/4

---

Previous Post

Prime Horse

Next Post

Kaivarin lentskarit

---