---

Lauantaina oli actionkuvauskurssin toinen teemakuvauskerta ja aiheena skeittaus. Paikkana Suvilahden skeittiparkki. Päivä valkenikin kirkkaana ja aurinkoisena, mikä oli hyvä juttu, sillä sateella ei paljon skeittailla.

 

Suuntasin aamusta heti kohden keskustaa Möhköllä, ajatuksena käydä katsomassa Hannes Heikuran valokuvia virka-galleriassa. Jonka teinkin ja josta jo bloggasinkin. Samalla tuli kierreltyä hetki keskustassa kun aikaa oli. Viimeeksi tuli näillä pelipaikoilla käytyä Taiteiden Yönä, joten kovin usein ei matka sivistyksen kehtoon suuntaudu. No, siinä aikaa tappaessani räpsin samalla parit turistiräpsyt pois kuljeksimasta, kun sää oli niin kaunis ja taivas pilvetön.

 

Kävin myös fiilistelemässä Akateemisessa, kun se nyt on vaihtanut omistajaa. Samalla katselin, josko olisin ostanut Heikuran ”End of the Road”-valokuvateoksen, mutta se jäi nyt vielä ”myöhemmin”-listalle. Olen tosin missannut ne edellisetkin kirjat, eritoten ”Dark Zone” kiinnostaisi, mutta siitä on painos loppu. ”We Walk Alone”-kirjaa saa vielä jostain tiskin alta tai Malmin torilta Ladan perähutlaarista venäjänkielisenä. Mukaan tulee myös kolme pulloa hyvää Stolishnajaa.

sitten sun varmaan pitää mennä vetämään setti tai kaksi

Mutta joo, sitten olikin aika suunnata kohden Suvilahtea ja skeittiparkkia. Ei mulla ollut mitään käsitystä oikein Suvilahden lay-outista, mutta löytyihän se parkkikin sieltä. Paikalla oli kokonaista yksi skeittaaja, joku tyttöparka. Nimittäin sitten kun meitä oli viimein kaikki paikalla, oli valokuvaajien ja skeittaajien suhde sellainen mukava 15:1. No, eipä siinä mitään. Tulipa työlle harjoitusta siihenkin jos joskus voittaa Tony Hawksin muutenkin kuin Pleikkarissa… silloin on varmaan kuvaajien suhdeluku aika lailla sama.

 

Toisen skeittaajan saimme sitten opettajastamme Tatusta. Heitin ihan läpällä – kun taivastelimme skeittaajien puutetta – että sitten sun varmaan pitää mennä vetämään setti tai kaksi. Niinpä Tatu kaivoi laudan nissanin perälootasta ja teki työtä käskettyä. No, katsotaan uhrautumisen todellinen taso sitten jos mennään vielä kuvaamaan joskus potkunyrkkeilyä. Hyvinhän Tatu veti olosuhteet huomioon ottaen. Ja ainakin paremmin kuin minä olisin. Mun skeittiajoista on aikaa kohta 40 vuotta… (tuntuu, että kaikesta mun tekemisistä alkaa olemaan aikaa nelkyt tai ainakin kolkyt vuotta).

 

Olosuhteet muuten tuolla parkissa olivat ainakin omasta mielestä kuvaukselliset, vaikkakin ehkä hieman haastavat. Aurinko siis paistoi pilvettömältä taivaalta ja aika matalalta, kuten tähän aikaan vuodesta kuuluukin. Parkin pintamateriaali on jotain tasoitetta ja vielä maalattu, joten se kiilsi vastavaloon aika muikeasti. Lisäksi, kuten tyyliin kuuluu, kaikki pinnat olivat täynnä graffiteja, joten taustatkin olivat sopivan kirkkaat. Heikuran innoittamana koitin sitten vetää vähän ”Dark Zone”-tyyliin. Tai ainakin ”We Sk8 Alone”…

 

Aikamme siinä kuvailtuamme lähinnä toisiamme alkoi paikalle tulemaan muitakin skeittaajia. Ilmeisesti krapula hellittää yhden pintaan. No, nämä kaverit eivät olleet aloittaneet skeittausta sinä aamuna, vaan hommassa oli tekemisen meininki. Nyt pääsi jo sitten kuvaamaan hyppyjäkin ja muita temppuja.

 

Tuolla tosiaan aurinko paistoi melko lailla vastaan, tai tietysti myötään – riippuen missä seisoi – mutta toisaalta minä olen aina pitänyt kuvista, joissa aurinko on näkyvissä. Ne tuovat minusta mukavaa jännitettä kuvaan.

 

Kokeilin sitten vielä salamallakin. Käsisalamassa on vain se ongelma, ettei se oikein sarjakuvauksessa pysy mukana. Varsinkaan täydellä teholla, mitä se helposti ulkona käyttää. Olisi ehkä pitänyt kokeilla manuaalisesti osatehoilla, mutta menihän se näinkin.

 

Paikalle tuli myös junnuja scootteineen. Eli siis potkulautoineen, mutta mistään markettipotkiksista ei ollut kyse, vaan nämähän on temppuiluun tarkoitettuja erikoisvehkeitä. Ja näyttäviä temppuja pojat vetivätkin. Ei kyllä itsesuojeluvaistosta tietoakaan. No, ehkä sen tähden tuolla ei yli viiskymppisiä ylipainoisia setiä näe kuin kameran toisella puolen.

 

Mutta joo, kolmisen tuntia siinä sitten meni. Sitten skeittaajilla ja scoottaajilla alkoi olemaan päivä täynnä ja itselläkin se vaaditut 650 kuvaa kasassa, joten oli aika laittaa pillit ja kamerat pussiin ja suunnata kotia kohden. Oli kyllä mielenkiintoinen kuvaus-sessio. Pitäisi vaan rohjeta lähteä noihin ihan ominkin voimin. Nytkään tuolla ei noita skeittaajia juuri meidän puuhastelut kiinnostaneet, eli kuvata sai varsin rauhassa.

[envira-gallery id="7481"]

Scenessä mukana Nikon D810 + Nikkor AF-S 24-70/2.8G + Nikkor AF-S 70-200/2.8 + SB-900 salami. Ja kamat kulkivat Bat-liiveissä kuin ei mitään. Turistiräpsyt hoiteli Sony ILCE-6000 + Sony Zeiss 24f18.

---

Previous Post

Matkan pää

Next Post

Vaalit, karnevaalit

---