(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Taas oli vuorossa vaalit. Persujen alamäestä huolimatta kyseessä eivät olleet Eduskunta- vaan Linnanmäen valokarnevaalit. Jotka tapahtumana ovatkin paljon värikkäämmät ja myös yleisöystävällisemmät. Ensin olin vähän sitä mieltä, etten tuonne jaksa mennä, vaan lojun senkin ajan kotona. Mutta sitten kun sopiva tilaisuus sattui kohdalle, niin päätinkin pakata kamerat kassiin ja suunnata kohden Lintsiä.
Edellisestä kerrasta – ja itse asiassa yleensä Lintsillä käynnistä – oli vierähtänyt parisen vuotta. Ja onhan se Linnanmäki siinä ajassa taas muuttunut. Sen mitä tuollainen varsin rajatulla alueella oleva huvipuisto nyt muuttumaan pystyy. Uusia laitteita oli tullut kai pari, mutta suurimman uudistukset liittyivät alueen kokonaisjärjestelyihin. Sinne oli rakennettu uusia kulkuväyliä ja sijoiteltu ruokapaikkoja ympäriinsä. Selkeästi Lintsi hakee Köpiksen Tivolin tyyppistä koko perheen ja koko päivän tapahtumapaikkaa, johon tullaan ajan kanssa oleskelemaan eikä vain vuoristoradalla ajelemaan. Toivottavasti Lintsi tavoitteessaan onnistuu ja homma tuosta kehittyy. Oman haasteensa toki tuo Suomen vallitseva sää ja vuodenajat, jota vastaan tämä Valokarnevaalikin on alunperin kehitetty. Linnanmäellä on selkeästi toisena tavoitteena jatkaa sesonkia pidemmälle syksyyn. Eikä siinä mitään.
Olin paikalla siinä noin kuuden aikaan. Kokemus on opettanut että vielä siihen aikaan pysäköintipaikalla on tilaa, kuten oli nytkin. Tunnin päästä, kun kävin palauttamassa yhden objektiivin autoon, parkkipaikka oli jo täynnä ja auton olisi saanut viedä johonkin hiiden kuuseen. Joka tapauksessa kuuden maissa aurinko paistaa – jos on paistaakseen – vielä viistosti Lintsin ylimpiin osiin ja sieltä saa halutessaan hyvää ja värikästä kuvaa. Tällä kertaa ei ollut ihan se paras paiste, mutta kyllä tuolta muutaman kuvan sai.
Tämä kerta taisi olla minulle viides valokuvausreissu Valokarnevaaleille ja pikkuhiljaa ne pitkän valotusajan härvelikuvat alkavat olemaan otettu. Joten ei auttanut muuta kuin alkaa miettiä jotain muuta tähysteltävää. Ensin sitten paneuduinkin vangitsemaan sitä katoavaa auringonvaloa suhteessa ympäröiviin härveleihin.
Pikkuhiljaa illan pimetessä aloin sitten etsimään muuta kuvattavaa, kun tuo musta silhuetti pimeää taivasta vasten ei oikein toimi.
Lintsi alkaa olemaan niin täyteen rakennettu, että varsinaisilta kävelyteiltä ja -poluilta ei parane poiketa. Löysin mielestäni hyvän paikan, josta saisi Kiepin etualalle ja vielä hieman valoisan horisontin taka-alalle, mutta se oli kuulemma kielletty paikka. Sain kuitenkin puhuttua itselleni sen verran kuvausaikaa ko. paikassa, jotta sain oheisen kuvan talteen.
Muuten sitten vielä pyörin tuolla tovin tai kaksi, mutta porukkaa alkoi kertymään paikalle siinä määrin, että liikkuminen kameran ja jalustan kanssa alkoi olemaan aika haasteellista. Otin vielä parit pikaiset kuvat ja sitten olikin jo aika suunnata kotia kohden.
P.S. klikkaamalla kuvia ne avautuvat isompina erilliseen Lightboxiin.
Vaalitarkkailijana toimi Nikon D810 ja tukijoukkoina Nikkor AF-S 24-70/2.8G sekä Nikkor AF-S 80-400/3.5-5.6G VRII.
BTW. Mikähän mun kuvauksessa on, kun nykyään mulla pukkaa 90% kuvista pystykuvia? En tahdo osata kuvata vaakaa enään ollenkaan. Sigmund saisi tästä aikaan varmaan luennon tai kaksi, jos olisi vielä elossa.