Sateisen ja muutenkin kostean edellispäivän jäljiltä päätimme lähteä käymään Slovakian pääkaupungissa Bratislavassa. Sehän on vain noin tunnin junamatkan päässä Wienistä. Ei muuta kuin suunta kohden Hauptbahnhofia ja lippuja ostamaan. Ei meillä ollut mitään käsitystä siitä milloin ja mistä niitä junia menee, mutta Hbf on aina varma paikka näissä saksankielisissä maissa. Wienin päärautatieasema onkin varsin hulppea ilmestys, kunhan ensin löysimme sisäänkäynnin. Asema on aivan uusi, jopa niin uusi, ettei kaikkia raiteita ole vielä asennettu.
Asemalla meitä oli vastassa Euroopan uusi tilanne: pakolaiset. Lipunmyyntitoimiston edessä oli parin-kolmensadan pakolaisen tungos ja heitä paimentamassa liuta poliiseja. Tilanne oli hieman, mutta vain hieman kaoottinen. Ja onneksi me olimme menossa ulkomaille, joten menimme ostamaan liput viereisestä matkatoimistosta. Sieltä saimmekin liput ja aikataulut. Seuraavan junan lähtöön olisi aikaa parikymmentä minuuttia ja niitä kulkisi tunnin välein molempiin suuntiin. Menopaluu Bratislavaan maksoi 16 EURoa hengeltä ja hintaan sisältyi vielä Bratislavan joukkoliikennelippu yhdelle päivälle. Halpaa, sanoisin.
Tunnin sitten junassa istuttuamme saavuimme Bratislavaan ja haimme aseman infopisteestä opaskartan ja hieman ohjeita siitä, että mihin suuntaan olisi syytä lähteä. Osuimmekin aseman edestä lähtevään bussiin ja ajoimme parin kilometrin päähän keskustaan. Siellä(kin) oli joku karnevaali menossa. Siis bilettääkö nämä keskieurooppalaiset joka päivä? Nytkin oli tiistai ja täysi meno päällä heti aamusta.
” Canonistit on Slovakiassa kyyditetty Tsekin puolelle jo buurisotien aikaan
Emme kuitenkaan jääneet pyörimään humuun ja sumuun vaan suuntasimme vanhan kaupungin alueelle. Siltä osin Bratislava muistuttaa Tallinnaa: kapeita kujia, matalia vanhoja rakennuksia ja ravintoloiden terasseja kadut täynnä. Ja linna kaupungin yllä.
Virkistettyämme itseämme kahvilla ja kuchenilla läksimme opaskartan avustuksella kiertelemään kujia. Kyllähän tuolla nähtävää riitti.
[envira-gallery id="7489"]
Näin valokuvaharrastajan mieltä lämmitti se, että vanhassa kaupungissa sijaitsevassa puistossa oli valokuvanäyttely. Bratislavassa oli pidetty vuotinen Foto Roka (Photo of the Year) ja sen seurauksena valokuvanäyttely oli ripustettu puistoon! Kuvat olivat alumiinilevylle vedostettuja ja roikkuivat puiden väliin viritetyistä naruista. Mitenhän vastaava toimisi Suomessa? En usko, että kovin hyvin. Valitettavasti
Sitten olikin aika lähteä kohden linnaa. Sehän tosiaan on kaupungin yllä kuin Tallinnassa ikään. Ihan Toompean mäkeä täällä ei ollut, mutta vastaava kukkula kuitenkin. Linna valitettavasti tuhoutui tulipalossa 1811 ja rakennettiin uudelleen vasta 1956 – 1968, joten ei siellä paljoa historiallisia jäänteitä ollut. Muurit kuitenkin lienevät osin alkuperäisiä. Linnan muureilta on hienot näkymät alas kaupunkiin.
Linnalta alas tullessamme törmäsimme varsin viehättävään näkyyn. Paikalla oli kaksi ballerinatyttöstä ja heitä kuvaamassa äiti/valmentaja/naapuri/”jos tulisit ottaan kuvia meidän tytöistä kun sulla on hieno kamerakin”/tai joku muu. Kamerana näytti olevan tietysti Nikon, kuulemma Canonistit on Slovakiassa kyyditetty Tsekin puolelle jo buurisotien aikaan. Enivei, luonnonvalossa kuvaamisella on kyllä oma arvonsa, mutta heijastin olisi ollut kyllä poikaa tuossa sessiossa. Toivottavasti kuvat kuitenkin onnistuivat.
Olisin kyllä voinut jäädä kuvailemaan itsekin vaikka pidemmäksi aikaa. Varsinkin jos olisi oma Nikon sattunut olemaan matkassa. Puitteet olivat sen verran upeat ja kontrasti herkkien ballerinojen ja raskaiden kivimuurien välillä todella hieno.
Sitten Bratislava alkoi olemaan taputeltu ja palasimme junalla takaisin Wieniin. Jos Wienissä päin liikkuu ja on ylimääräinen päivä käytettäväksi, suosittelen ehdottomasti Bratislavan reissua. Kaupunki on hieno ja hintataso kolmanneksen Wieniä halvempi (olut-indeksillä mitattuna).
Viides päiväkin valkeni aikanaan ja ohjelmassa oli paitsi Schönbrunnin epäonnistuneen keikan paikkailua, niin myös Hundertwasserhausiin tutustuminen.
Päätimme suunnata ensin jälkimmäiseen, eli Hundertwasserhausin suuntaan. Sadanvedentalo on eksentrisen taiteilijan ja arrkitehdin Friedensreich Hundertwasserin suunnittelema kerrostalo Wienissä. Tämä paikallinen Miina Äkkijyrkkä on suunnitellut myös muita rakennuksia pitkin Itävaltaa ja tuottanut taidetta joka suuntaan. Varsin kuuluisa ja tuottelias kaveri, mutta minua lähinnä ihmetyttää se, ettei missään häntä käsittelevässä artikkelissa (jonka olen lukenut, niitä ei ole montaa) mainita mitään Gaudista. Mielestäni hänellä on hyvin samanlainen muotokieli, kuin Gaudin rakennuksissa. Esimerkiksi parvekkeet ovat lähes yksi yhteen. No, mikäs arkkitehtuurin professori minä olen näitä arvioimaan.[envira-gallery id="6824"]
Kun sadanvedentalo oli katseltu, niin suuntasimme kohden Schönbrunnin palatsia. Joka oli siis jäänyt kuvaustalkoissa väliin sateisen maanantain johdosta. Nyt sää olikin hieman parempi, vaikka pientä sateen uhkaa oli havaittavissa.
Emme jaksaneet mennä palatsiin sisälle, kuten emme itse asiassa käyneet missään muuallakaan museossa, linnassa tai palatsissa koko reissun aikana. Noita on Wienissä sen verran paljon, että niissä vieraileminen vaatisi oman matkansa.
Kävelimme palatsin puiston poikki toisessa päässä olevalle Gloriettelle. Se lienee aikanaan ollut kiva kesämaja, jossa kunkku perheineen on voinut viettää päivän kesäisen. Kunhan sinne on ensin mennyt n. 100 palvelijaa ja lakeijaa laittelemaan paikkoja kuntoon ja sitten on valjakolla karautettu fiinisti palatsilta möksälle.
Gloriettekin on sodassa saanut sen verran osumaa, että ainakin etualan patsaat on tehty myöhemmällä ajalla uusiksi.
Muuten emme puistossa jaksaneet kiertää, emmekä ostaneet pääsylippuja edes eläintarhaan, joka kuuleman mukaan on kyllä ihan vierailemisen arvoinen paikka.
Tämän jälkeen Wienin nähtävyydet oli katsottu ja poistuimme kaupungille tekemään viime hetken ostoksia. Ja seuraavana päivänä olikin sitten ohjelmassa vain paluu Suomeen.
Reissussa jaksoi Sony a6000 + Sony Zeiss 24f18 + Sony SEL50f18 sekä infrapunaisena hehkui Sony NEX-5N + SEL1855 + 720nm suodin