Kevät on tosi aikaisessa tänä vuonna. Tosiaan viime vuonna tähän aikaan hanki kantoi ja jää kimmelsi. Nyt ei kimmellä kuin hiekoitushiekka auringossa.
Auringonvalon innoittamana päätinkin sitten lähteä kuvailemaan ihmisiä ja toimintaa. Ja mikäs sen parempi paikka tutustua kanssakulkijoihin kuin Itäkeskuksen Tallinnanaukio. Jos ei muuta, niin sieltä saa melkoisen läpileikkauksen monikulttuuriseen Suomeen. Ja nyt tarkoitan tällä sitä, että porukkaa on kuin Istanbulin Basaarissa (josta toivottavasti pääsen jakamaan kokemuksia muutaman viikon päästä). Ja rähjäisimmät ja räyhäisimmät näyttävät olevan tätä kantaväestöä. Joten kantasuomalaisuudesta pitää olla ylpeä. Ei kukaan eikä missään saa ryypättyä itseään niin rähjäiseksi kuin viidennen polven suomalainen alkkis.
![]() |
![]() |
![]() |
Tosin Tallinnanaukiokin on rauhoittunut siitä, mitä se oli joskun muutama vuosi sitten. Ympärilleen kuseksivat pultsarit loistivat poissaolollaan. Enemmän oli tällaista huume- ja viinahöyryissään nuokkuvaa tenunenää. Ja sivistyneesti keskustelevia ja oleilevia ”muiden kulttuurien edustajia”. Ei mulla ole pahaa sanaa. Porukka tuntui olevan hyvää pataa keskenään, mitä nyt pientä ”keskustelua” syntyi parin ryhmän kesken.
Katukuvausta tuolla en nyt kuitenkaan sitten päässyt kauheasti harrastamaan: kaikki mielenkiintoiset kohteet näyttivät potentiaalisilta pääsylipuilta Malmin ensiapupolille ja muut olivat sitten Greenpeacen feissareita, joista ei nyt suurta elämystä saanut aikaiseksi. Sain kuitenkin tuolla kulumaan pari tuntia kauniissa auringonpaisteessa.
Poislähtiessäni olin kahden vaiheilla, että ajaako kotiin, vai menenkö tapaamaan vanhaa ystävääni, Öljysäiliö 468:ia. Sieltähän on loistava näkymä suoraan länteen ja Helsingin keskustaan. Siis sinne, mihin aurinko laskee. Olin jo viime syksynä katsellut, että pitäisi tulla kuvaamaan, kun auringonlasku sattuu Tuomiokirkon taakse ja päätinkin lähteä katsomaan, että mikä on tilanne ja tunnelma. Netistä tarkistin, että auringonlaskun aika oli 18:51, joten nokka kohti Laajasaloa. Olin perillä siinä kuuden jälkeen ja aikaa oli pieneen maasto- ja kuvauspaikkatiedusteluun. Itse öljysäiliöhän oli lukossa, sinne ei päässyt, mutta se on nyt jo aika lailla kaluttu paikka.
Aikani sitten odoteltuani aurinkokin tajusi, että ”It’s Show Time!” ja pani värit päälle. Ei siinä mitään, vaikka joku on joskus sanonut, että kaikki maailman auringonlaskukuvat on jo otettu, niin pannaan tähän muutamat lisää.
![]() |
![]() |
![]() |
Ulkoilmaa sai Nikon D800E + AF-S Nikkor 24-70/2.8G, AF-S Nikkor 70-200/2.8G VRII + Nikkor AF-D 135/2 DC + AF-S Nikkor 85/1.8G