(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Alkaa taas olemaan kello siinä kohtaa, että kirsikka kukkii. Olen seurannut kukinnan edistymistä Roihuvuoren Hanami-juhlan sivustolta ja viikolla alkoi näyttämään siltä, että kukinta on käynnistymässä. Lauantai-aamuna, kun kerran aurinkokin paistoi täysin siniseltä taivaalta, otin suunnaksi Roihuvuoren ja Kirsikkapuiston (tai itse asiassa se puiston osa, jossa minä yleensä käyn on Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha). Tämähän on muodostunut minulle jokavuotiseksi riitiksi ja homman suolanahan on se, ettei koskaan voi tietää miten kukinnan ikuistaminen onnistuu. Parina vuonna minulla on ollut hyväkin tuuri, mutta on myös käynyt niin, että juuri kukinnan ollessaan parhaimmillaan on tullut kaatosade ja myrsky, jonka seurauksena kukat ovat pudonneet puusta sama tien. Ja tässä on se kirsikankukinnan ydin: japanilaisessa kulttuurissa se kuvastaa kaiken katoavaisuutta.
No juu, vaikka tosiaan aurinko paistoi, niin ulkona oli julmettu tuuli. Ja siinä tulee mukaan sitten tämä Zen: kirsikalla on hyvin pitkät ja hennot oksat, joiden päässä on sitten kukkatupsu. Tuulessa kuvaaminen on käytännössä mahdotonta, varsinkin kun mun tyyli on eristää itse kukinto muusta ympäristöstä. Tällä kertaa oli pakko luottaa teknologian ylemmyyteen ja laitoin kameran jatkuvalle tarkennukselle, tarkennusmoodiksi “group”, jossa kamera arpoo viidestä tarkennuspisteestä sen, missä kohde on lähimpänä. Tietysti aukkoa säätämällä olisi syväterävyyttä saanut lisää, mutta edes aukko 8 ei lähikuvassa makro-objektiivilla tuota muutamaa senttiä syvempää tarkan kuvan aluetta. Että siinä sitten piti aina odottaa josko tuuli hetkeksi hellittäisi ja oksakin lakkaisi heilumasta, niin voisi ottaa kuvan. Muutaman kerran kävi vielä niin, että tuulen laantuessa oksa palasi lepotilaansa, mutta silloin sommittelu ei enää toiminut joko valonpuutteen tai jonkun toisen häiriötekijän vuoksi.
Lisää zen-harjoitteita pääsin tekemään, kun palasin autolle: ystävällinen lappuliisa oli jättänyt tuulilasinpyyhkijän alle muiston itsestään ja edustamastaan firmasta. Ja sitten vielä sanotaan, että digikameralla kuvaaminen on ilmaista…
Tiesitkö muuten, että alunperin Roihuvuoren japanilaistyylisen puutarhan tilalle piti tulla Gorbatshoville omistettu puisto? Ei se mitään, en minäkään tiennyt, mutta näin se kerrotaan tuolla Hanami-juhlan sivuilla. Sittemmin tästä loistavasta ideasta luovuttiin, kun koko Neuvostoliitolle kävi niin kuin kävi. Ei kyllä minua harmita juuri ollenkaan…
Kuten näistäkin kuvista selvinnee, niin minulla on vakiintunut tyyliksi kuvata kirsikankukkia siten, että ne on eristetty varsinaisesta ympäristöstä, mutta kuitenkin niin, että ympärillä oleva muu luonto tuo kuvaan oman lisänsä lähinnä värityksen muodossa. Tämä tietysti pakottaa kuvaamaan läheltä ja suhteellisen pitkällä polttovälillä ja isohkolla aukolla. Nämä kuvat on otettu 100-millisellä Nikonin makro-objektiivilla ja aukko on joko 5.6 tai 8. Eli mitään läpiterävää ei ole tarkoituskaan saada aikaiseksi. Toki se tietysti tuo omat haasteensa, kuten vaikka sen, että onko kuvassa sitten mitään terävää. No, välillä on ja useimmiten ei…
Joku on joskus todennut, että tarina pitää kertoa kolmella kuvalla. Tässä blogauksessa on nyt sitten kolme tarinaa, kun kuvia on yhdeksän.
Tämänvuotinen Hanami-juhla on Kirsikkapuistossa (eli Abraham Wetterin tien puolella) Helatorstaina, kuten joka ikinen vuosi. Tällä kertaa näyttää siltä, että juhla sattuu myös kukinnan kannalta oivaan kohtaan. Tänään varsinaisen kirsikkapuiston puolella oli ehkä yksi puu kukassa, muut vasta nupullaan.
Kirsikoita töllisteli Nikon D810 + Micro-Nikkor AF-S 105/2.8G
2 Comments
Tänä vuonna jo odottelinkin, milloin vierailet kirsikkapuistossa. Jatkuvasti pienessä liikkeessä olevien kukkien ja oksien kuvaaminen ei ole helppoa, mutta kauniita kuvia olet saanut tälläkin kertaa. Tuolla pitäisi oikeastaan käydä. Harmi, että kelit juuri nyt muuttuvat ennusteen mukaisesti sateisiksi. Katsotaan onko terälehdistä mitään jäljellä, kun seuraavan kerran aurinko pilkistää.
Joo, sekin on osa tuota kirsikankukkien zenismiä: parina vuonna on käynyt niin, että öinen myrsky on pudottanut kaikki kukat ennen aamua. Toisaalta silloinkin saa makeita kuvia, kun maa on pudonneiden vaaleanpunaisten kukkien peitossa. Nyt Helatorstaina olisi Hanami Roihuvuoressa. Jos ei ihana miljoonaa sada, niin koitan mennä sinne käymään.