Havahduin siihen, että Helsingissä on hiljan avattu uusi museo, jossa en vielä ollut ehtinyt käymään. Se keskittyy lähinnä nykytaiteen esittämiseen ja on nimeltään Kiasma… Joo-o en ole Kiasmassa käynyt. Edellinen kosketus nykytaiteeseen oli anno-datzum -95, kun Ateneumissa oli Ars 95. Jostain syystä silloinen työnantajani oli päättänyt, että julkistamme silloisen IT-osaston kokoonkyhäämän työasemavakion Ateneumissa… Kaikkea sitä on näköjään ehditty tekemään. No, ainoa mitä ko. näyttelystä jäi mieleen, oli ne jatkuvasti päällä olleet tehosekoittimet, joissa oli spermaa ja HIV-postitiivista verta.
Josta pääsemmekin mukavasti itse tarinan aiheeseen, eli Robert Mapplethorpen valokuvanäyttelyyn Kiasmassa. Mapplethorpehan vaikutti -70 ja -80 -luvuilla New Yorkissa ja tuli tunnetuksi eritoten homoeroottisista valokuvistaan. Sen lisäksi hän ehti viettää aikaansa Patti Smithin kanssa, josta yhtenä lopputulemana oli ikoninen ”Horses”-albumin kansi. Mapplethorpe kuvasi uransa alussa pelkästään Polaroidille, jolloin kuvan oli oltava kerrasta valmis. Siihen aikaan hänellä ei myöskään ollut käytössään rahaa, joten kuvaustahti oli luokkaa kymmenen kuvaa kuussa. Jo pelkästään tähän näyttelyyn tutustuessa poltin puolen vuoden edestä digifilmiä. Josta ehkä johtuukin, että toinen meistä on popikoni ja toinen ei… Tosin toinen meistä on myös hengissä ja toinen ei: Mapplethorpen vei AIDS, kuten niin monta muutakin -70 -luvun homoseksuaalisen vapautumisen ajan lasta.
Näyttely on kyllä melkoisen läpileikkaava: 250 kuvaa uran eri vaiheilta. Tosin itse täytyy sanoa, että tuollaisen kuvapommituksen kohdalla aivan jokaista kuvaa ei jaksa analysoida ihan läpi. Toisaalta vaikutelmaksi jäi, ettei ”Bob”kaan välttämättä näin ollut aikanaan tehnyt.
Jos jätämme homoeroottiset kuvat hetkeksi vielä keskenään hmmm… iloittelemaan, niin huomio kiinnittyi Mapplethorpen kiinnostukseen Antiikin rooman veistostaiteeseen ja nimenomaan lihaksikkaan vartalon kuvaamiseen ja ihannoimiseen. Hyvänä esimerkkinä oli kuvasarja Lisa Lyonista, vuoden 1979 naisten kehonrakennuksen maailmanmestarista. Nykyisellä mittapuulla nti(?) Lyon naurettaisiin ulos jo kisojen tuulikaapissa ylipainoisena, mutta siihen aikaan hän lienee ollut varsin poikkeava tapaus treenattuine vartaloineen. Vaikka rasvaprosentti olikin kaksinumeroinen. Sittemmin Liisa poseerasi mm. Helmut Newtonille ja Playboylle.
Jaa, taas lähti ajatus laukkaamaan, mutta asiaan sen verran, että Mapplethorpe itsekin totesi, että jos hän olisi elänyt kaksisataa vuotta aiemmin (kahdesta tuhannesta puhumattakaan), hän olisi ollut kuvanveistäjä. Ja tämä näkyy kyllä ko. vaiheessa otetuista kuvista. Niissä Adonikset kiiltävine lihaksineen katsovat kaukaisuuteen maailmanvalloitus mielessä.
Toinen Mapplethorpea kiinnostanut genre oli kukkakuvaus ja kohteeksi valikoitui useammin kuin harvoin Kalla, jota Suomessa pidetään hautajaiskukkana. Mapplethorpe rinnasti kyllä Kallan mieluummin ns. vällykäärmeeseen, kuin hautajaiskulkueeseen. Mutta mitäpä me olemme arvostelemaan häntä. Tosin en enää tästä eteenpäin oikein pysty suhtautumaan oikein näihin hautajaisasetelmiin… Seitsemän terhakkaa dildoa asetelmassa vie hartaudesta parhaan terän.
Seitsemän- ja kahdeksankymmentäluvun New York oli valokuvaajalle taivas ja keidas. Ja varmaan myös Helvetti, koska epäonnistumista ei oikein voinut selittää olosuhteilla. Tuo aika oli vielä jonkinlaista viattomuuden läpitunkemaa, joka kyllä näkyy muidenkin kuvaajien töissä. Eritoten henkilö- ja katukuvausgenreissä. Mapplethorpekin kuvasi julkisuuden henkilöitä sen mitä kerkesi ja kameran eteen osuivat käytännössä kaikki sen ajan julkimot Andy Warholista Touko Laaksoseen.
Jaa siis kuka Touko-Pouko? No Tom of Finland tietysti, jonka jonkinlaisena mesenaattina Mapplethorpe ehti hetken toimia ToF:n ensimmäisen New Yorkin reissun aikana. Kiasmassa on esillä valokuva Mapplethorpen kotoa, jossa seiniä koristavat erilaiset arvostetut taideteokset. Ja Tompan piirustus. Niinpä.
Noniin, ja sitten seuraa pornoa. Hardcorea, iljettävää homopornoa ja ties mitä. Pedofiliaa, animea ja okkultisimia… juu ei. Mapplethorpe jostain syystä tunnetaan homoeroottisista kuvistaan. Sanoisin, että aika laimeaa oli. Ehkä silloin kahdeksankymmentäluvulla maailma oli toinen, mutta nyt tänään nuo kuvat eivät ole eroottisia. Homoja? Joo kyllä osaltaan, mutta enemmän ehkä samaan tapaan kuin Tom of Finlandin piirustukset: ennakkoasenteita vahvistavia ja jossain määrin jopa hellyyttävän naiveja.
Lepää rauhassa, ei sinua näistä hirteen saa…
Taiteeseen tutustui linssi tanassa Sony ILCE-6000 + Sony Zeiss 24f18