Tai kai sillan virallinen nimi on “Crusellinsilta“, siis kaikki yhteen. Pitäisikö siis sanoa “Crusellinsillan sillalla”…? No, ihan sama. Siellä kuitenkin. Ruoholahdessa, Kaapelitehtaan vieressä. Meillä oli työväenopiston kurssin tapaaminen Suomen Valokuvataiteen museolla, jossa kävimme katsomassa Ismo Kajanderin “Vintage”-näyttelyn, josta enemmän toisessa blokauksessa. Näyttelyn katsomisen jälkeen opettajamme, gurumme ja valomme pimeässä huoneessa – Lea Kömi antoi tehtäväksi kuvata Crusellinsiltaa kolmesta eri näkökulmasta: yksityiskohta, silta miljöössä ja mitä silta minussa herätti. Voi olla, että tehtävät eivät olleet nuo, mutta näin minä ne sitten kuvasin. Siltakuvat ovat tuossa järjestyksessä.
Crusellinsiltahan on varsin vaikuttava tapaus, vaikkei mikään Golden Gate olekaan. Sillä on kuitenkin hyvin vahva muotokieli ja se on ahdettu melko ahtaaseen paikkaan. Kävelin sillan päästä päähän (Golden Gatea olen kävellyt vain puoleen väliin ja takaisin) ja mietin, että mitä tuntemuksia tämä minussa aiheuttaa. Paitsi että oli h*lvetin kylmä. Sillassa on voimakkaat linjat ja päätinkin ottaa kuvat laajakulmalla. Ensin harmittelin sitä, että sää oli varsin harmaa ja valo tasaista. Toisaalta kun käänsi pään yläviistoon, sai havaita, että pilvet olivat varsin mielenkiintoisia. Hieman suretti, ettei tullut mukaan IR-modattua NEXiä, sillä scene huusi infrapunakuvaa. No, oli tultava toimeen sillä mitä oli mukana ja niillä mentiin.
Poispäin lähtiessäni kuvasin sitten vielä HTC Helsingin toimistorakennuksia, joiden muotoilu tuo mieleen satamanosturit, eikä varmaankaan vahingossa. Rakennukset ovat varsin mielenkiintoisia, mutta se onnistunut kuva niistä vielä antaa odottaa itseään.
Ja viimeiseksi sitten vanhan kaapelitehtaan räystäitä, jotka muodostavat varsin rytmikkään kuvauskohteen.
Ja tällä kulttuurien kohtauspaikalla todistamassa oli Sony ILCE-6000 + SEL50f18 + SEL1018.