---

Sain sitten itsestäni irti sen verran, että pääsin taas Vermoon katsomaan raveja. Sisäänpääsyn ollessa 4 EUR, niin tuota ei nyt ainakaan voi sen takia jättää käymättä, ettei olisi varaa. Varsinkin kun ohjastajien kahvion vieressä myydään Wotkinin grillimakkaraa kahteen ja puoleen egeen. Siis hei, joka ainoassa muussa paikassa joku perus-kämping, jossa on 80% jauhoa ja loput vettä, maksaa viidestä kuuteen euroon. Ainoa, mitä voisi vielä toivoa valikoimiin, on vanha kunnon Suomi-lenkki, jossa on mukana hevosenlihaa. Sopisi tuonne kuin hanko selkään.

No, sää ei nyt ihan 100% suosinut: taivas oli melko tavalla pilvessä ja alussa satoikin hieman. Olin itse asiassa toivonut sellaista spektaakkelimaista vesisadetta salamoineen, jolloin kura ja vesi olisi lentänyt radalla. Mutta ei, sää oli lähes koko ajan tasaisen harmaa. No, johan se aurinko olikin paistanut lähes keskeytyksettä kolmisen viikkoa. Ja mun kaksi kuvauspäivää oli valittu juurikin niiksi pilvisiksi. Aina ei voi voittaa.

Porukkaa oli paikalla vähänlaisesti, vaikka toki selvästi enemmän kuin silloin maaliskuussa. Tietysti nyt kyseessä olivat taas ihan “normaaliravit”, joten mitään yleisöryntäystä tuonne ei varmaan kannattanut odottaakaan. Toisaalta porukan vähyys tarkoitti taas sitä, että kuvaamaan pääsi aika vapaasti. Kun kuvia tuli sitten katsottua koneelta, niin ei voi mitään: oppimista on vielä ja paljon. Mun pitäisi muistaa kuvata tuolla ajan- eikä aukon esivalinnalla, koska selkeästi pannauksissa pitää suljinaika saada sinne 1/400 -kohdille, jotta hevosen saa tarkaksi. Vaikka kuinka yrittää pannata hevosen mukana, itse koni kuitenkin heiluu ja huojuu niin paljon, että sen liike pitää saada pysäytettyä.

Mutta: oppia ikä kaikki. Ei tuo vaadi kuin pikkaisen viitsimistä ja pari euroa rahaa tuonne meneminen.

Hevoisia dokumentoi Nikon D800E + Nikkor AF-S 24-70/2.8G + Nikkor AF-S 80-400/4.5-5.6G

---

Previous Post

Maakuntamatkailua

Next Post

Takinkääntöä ja muita tapahtumia...

---