(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Oli sen verran kaunis päivä taas tiistaina, että jotain piti keksiä. Vaihtoehtoina oli joko lähteä fillarilenkille tai sitten koittaa tyynnyttää omatunto jollain ns. järkevämmällä. Aikani siinä sohvalla maatessa mieleen putkahti, jottako Kallvikissa olisi leijasurffaajia paikalla. Samalla tulisi vielä reenailtua kameraa viikonlopun koitoksia varten.
Pakkasinkin kameran ja parit putket reppuun ja ajoin Kallvikiin. Laiskuuttani autolla… Eikä mulla olekaan sellaista reppua missä kamera kulkisi fillarin kanssa vaivattomasti. Tai näin itselleni vakuutin.
Kallvikissahan oli meno kuumimmillaan. Rannalla joku heebo paisteli lehmänsorkkia ja meren puolella Kallvikin Kitesurffaajat vetivät ristiin rastiin. Myös muutama auringonottaja/uimari oli eksynyt paikalle, mutta yllättävän vähän heitä kuitenkin tuolla oli. Yleensä Kallvikin uimaranta on ihan tukossa näin kauniina päivänä. Varsinkin kun ranta on niin matala, että vesi on lämmintä jos vähänkään paistaa.
Kuvailin sitten surffaajia rannalta jonkin aikaa, kunnes kehotuksesta päätin siirtyä vetten päälle. Kuten sanottua, ranta on varsin (lue: älyttömän) matala, vettä on alta polven silmänkantamattomiin. Menin sitten isohkon kiven viereen seisoskelemaan ja kuvailemaan. Näin en ainakaan olisi kenenkään reitillä enkä tiellä. (note to myself: farkkusortsit imevät varsin tehokkaasti vettä vaikkei niistä ottaisi veteen kuin sentti tai kaksi).
Tämäkin laji nyt sitten sattui olemaan sellainen, ettei aiempaa kuvauskokemusta siitä ollut, joten kuvat nyt ovat mitä ovat. Mutta fiilis oli kyllä hieno ja tuonne pitää vielä loman aikana mennä uudemman kerran kuvailemaan ja chillailemaan.
Kitesurffaajat tuntuivat olevan varsin rentoa porukkaa ja kuvaaminenkin oli ihan ok. Valitettavasti en nyt oikein saanut taltioitua tätä lajia niin kuin olisin ehkä halunnut, mutta ensi kerralla sitten paremmalla onnella.
Leijoja lennätti Nikon D500 + Nikkor AF-S 70-200/2.8G VRII + Nikkor AF-S 24-70/2.8G