---

Se on sitten talvi saapunut tänne Pohjan perillekin. Ja ihan hyvä niin. Johan tässä pakkassäitä odoteltiinkin vesisateessa riittävän pitkään. Kovat pakkaset tietävät hyviä kuvaussäitä. Säitä joissa miehet erotetaan pojista, porot lampaista ja nakit muussista. Tästä syystä päätin itsekin lähteä ulos Tosi Miesten Joukkoon kuvaamaan talvisen luonnon ankaruutta ja arjen sankaruutta.

Pakkasin kameran laukkuun ja laukun Möhköön, johon voi luottaa kuin Tauntauniin Hothilla. Tosin Möhkö haissee sivistyneemmälle. Tai mistäs sen tietää. No, Möhkön keula kohden keskustaa ja Ryssänkirkkoa. Olin ajatellut kuvailla kirkkoa eri suunnilta ja tehdä ties minkälaisia hienoja taidepläjäyksiä. 20 asteen pakkanen ja 20 m/sek tuuli suostuttelivat minut tehokkaampaan työnkulkuun. Kävin räpsäisemässä parit kuvat ja juosten takaisin Tauntaunin mahaan ja kotiin. Miten voi olla näin kylmä? Siis talvella?

No, en moisesta lannistunut, sillä pakkohan pakkasen olisi yöllä hellittää. Aamulla töräytin unisen Tauntaunin ylös ja liikkeelle, sillä aikaa ei ollut hukattavaksi. Aurinko nousisi tuota pikaa kahden tunnin päästä, joten mikäs sen mukavampaa kuin viettää se aika rantakalliolla horisonttiin tuijottaen. Siispä suunta Kallvikiin. Tai Kallahteen, mutta ei nyt uskalla tuota suomenkielistä nimeä käyttää, ettei tule RKP:ltä noottia.

Pikkuhiljaa kellokin alkoi lähestymään ilmoitettua auringon nousuaikaa ja paikalle rupesi ilmestymään muitakin kuvaajia. Looserit. Tämä On Minun Rantani. Tuskalla ja jäätyneillä sormilla lunastettu. Mutta minkäs teet, kun leukaperät on jäätyneet kiinni eikä puheesta saa selvää. Tunnustin tappioni ja suuntasin kameran lähimpään tähteen.

Aikani siinä sitten kuvailin, mutta odotusaika oli tehnyt tehtävänsä. Lisäksi itse asiassa halusinkin kuvata sitä sinistä hetkeä ennen auringonnousua ja se merisavu kirkkaassa auringonpaisteessa ei sitten ehkä ollutkaan se mun juttu. Tai näin ainakin varpaat sähköttivät aivoille. Löin kamat kasaan ja läksin kohden Tauntaunia. Matkalla vielä pysähdyin ottamaan muutamat kuvat, kun aurinko oli ehtinyt hieman korkeammalle.

Arktiset olosuhteet dokumentoi Nikon D810 ja Nikkor AF-S 24-70/2.8G

---

Previous Post

Virran viemää

Next Post

100 vuotta valoa

---