(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Lumesta ei vaihteeksi oikein ole tietoakaan, vaikka tätä kirjoittaessa ulkona tuleekin jotain räntää. Mutta kunnon helmikuinen talvisää loistaa poissaolollaan.
Eilen kuitenkin oli sen verran aurinkoista, että sai itsensä irti penkistä ja ulos kävelemään. Otin Vuosaaren Aurinkolahdelle suuntautuneelle kävelyreissulle mukaan Sony RX100 mk3 -pokkarin. Tämä kamera on nimenomaan ostettu tällaiseksi “lenkkikameraksi”, jonka voi helposti sujauttaa taskuun odottamaan jotain kuvaamisen arvoista.
Tämä oli toinen kerta kun ko. kamera oli mukana ja sääkin oli aika lailla samanlainen aurinkoinen talvisää, vaikka edellisellä kerralla tammikuussa oli kunnolla pakkasta ja jäällekin uskalsi mennä. Silloin ulkoilimme Kallvikin suunnalla. Tässä postauksessa on kuvia molemmilta reissuilta.
Mutta joo, tarkoitus oli tässä hieman kirjoitella ajatelmia tuosta kamerasta. Itse laitehan on tuttu ties kuinka monesta edeltävästä arvostelusta, joten en nyt kauheasti lähde tässä kuvailemaan itse kameraa, vaan lähinnä sitä miten se täyttää tuon näppäilykameran paikan. Sillä onhan minulla myös noita Sonyn APS-C -kennoisia järjestelmärunkoja ollut jo useamman vuoden. Niiden ongelma vain on se, että vaikka kamera on pieni, ei se kuitenkaan oikein kunnolla mahdu taskuun ja näin ollen jää helposti sitten kotiin. Tosin enemmän tuo on korvienvälistä kuin taskun koosta johtuvaa.
Verrattuna noihin Sonyn APS-C -kennoisiin “NEX”-kameroihin tämä RX100 tuottaa kyllä valitettavasti selvästi heikompilaatuista kuvaa. Objektiivissa on varsinkin laajassa päässä melkoisen rajusti vääristymää ja myös CA:ta (kromaattista vääristymää) pukkaa melko helposti. Tietysti luminen maisema kirkkaassa auringonpaisteessa ei myöskään ole helpoin kuvausympäristö.
Toisaalta taas kamera on selvästi pokkarin näköinen ja tuntuinen, joten sillä kuvaaminen herättää vielä vähemmän huomiota kuin vaikka Sony a6000-kameralla kuvatessa. Puhumattakaan, kun laukusta kaivaa Nikonin D810:n, niin siinä vaiheessa kaikki huomaavat varmasti, että täällä aiotaan ottaa valokuvia. Joka sitten usein tarkoittaa ylimääräistä häslinkiä tai huomiota.
Kamera istuu kyllä käteen varsin mukavasti. Osittain tämä johtuu siitä, että hankin kameraan heti alussa Sonyn oman sormituen. Muussa tapauksessa tuo runko on hieman hankalan muotoinen ja kokoinen omaan käteen. Nyt sillä voi ottaa kuvia kunnon näppäilyhengessä yhdellä kädellä ilman että koko ajan tuntuu siltä, että kamera on putoamassa.
Kuvia voi ottaa takatöllöltä tähystäen tai sitten pompsauttaa erillisen sähköisen etsimen esiin ja käyttää sitä. Etsin oli minulle ehdoton vaatimus, koska vähänkään aurinkoisemmalla säällä takatöllöstä ei näe mitään. Tai sitten jos käyttää pidempiä suljinaikoja, on hyvä että kameran saa tuettua kunnolla otsaa vasten.
Ehdottomana plussana on tietysti kunnolliset kuvausohjelmat, eli kamerasta löytyvät kaikki tarvittavat automatiikat, kuten aukon esivalinta, suljinajan esivalinta, täysautomaatti ja täysmanuaali. Lisäksi kamera tallettaa kuvat RAW-formaatissa, joka on minulle ehdoton vaatimus.
Tällä hetkellä kamerasta on hieman kaksijakoinen fiilis: pieni koko on selvää plussaa ja käytettävyys juuri niin hyvä kuin mitä etukäteen ajattelinkin. Absoluuttinen kuvanlaatu ei ole ehkä ihan niin hyvä kuin mitä olin ajatellut, mutta ehkei tuota pitäisikään verrata suurempikennoisiin kameroihin. Käytettynä tuo kolmossarjalainen on hintansa (n. 500 EUR) väärti, mutta en kyllä ostaisi nelossarjalaista täyteen hintaan. Yli tonnin edestä tuossa ei kyllä ole kameraa.
Ulkoilmaa sai Sony RX100 mk3.
Niin, ja hyvää Ystävänpäivää lukijoille…
3 Comments
Kelpo kenttätesti ja kuluttajaraportti mukavilla kuvilla. Auringonvalo tuntuu piristävän jopa valokuvassa nähtynä ja tätä kirjoittaessani tuo outo valoilmiö on ilmaantunut kotitoimiston ikkunan taaksekin. Ehkä tänään pääsee ulkoiluttamaan kuvauskalustoa.
Kun hankit tuon Sony RX100:n, mietin hyvän tovin olisiko minullakin käyttöä pienelle, laadukkaalle taskukameralle. Sony a6000+SEL24F18Z yhdistelmä on mukavan kompakti, mutta ei aivan taskukokoinen kuten totesitkin. Kannan sitä kuitenkin usein mukana kävelyretkillä. Peilijärkkäri on muuhun kuvaukseen varattu ja liian suuri jatkuvasti mukana kuljetettavaksi.
Kun taskussa kuitenkin on käytännössä aina iPhone 6 Plus, jonka kamera ei ole puutteistaan ja rajoituksistaan huolimatta huono, alkaa päätöksenteko vaikeutua vielä yhden kameran hankinnan suhteen. Mietin toisiko vaikka RX100 sellaista merkittävää lisäetua iPhone 6 Plussaan, jotta investointi olisi perusteltu. Korkeampi resoluutio ja 24-70mm kinovastaava polttoväli ovat toki sellaisia, mutta toisaalta kyseessä olisi taas yksi härveli mukana kannettavaksi, olkoonkin pieni sellainen. Pysähdyin miettimään tarvettani: jos pienen kameran tarkoituksena on olla mukana kulkeva, spontaaniin kuvaukseen tarkoitettu kamera, eikö iPhone 6 Plus (tai jokin muu laadukas kännykamera, jos ei ole Apple leiriläinen) ole juuri sellainen? Tarvitsenko tässä tarkoituksessa zoomin ja polttovälit 24-70mm? Jos en ole erityisesti lähtenyt valokuvaamaan jokin tietty kohde ja kuvakulma mielessäni, teenkö jonkin ilmaisuani rajoittavan kompromissin jos kuvaankin vain iPhonellani? Menetänkö jonkin kuvan, jonka olisin voinut ottaa RX100 mk III:lla, mutta johon iPhone 6 Plus ei riitä? Se on toki mahdollista, mutta kysyin itseltäni pitäisikö minun olla siitä huolissani? RX100 mk III:llakin – tai vastaavalla kompaktilla, laadukkaalla pikkukameralla – on rajoituksensa ja silläkin ehkä menettäisin kuvan, jonka olisin saanut vaikka Canon 6D:llä ja 24-105mm:llä objektiivilla.
Ja niin edelleen. Raja on vedettävä johonkin. Kuvaamistani ei rajoita kalusto, vaan keinotekoiset rajat joita asetan itselleni. Totesin, että nörttinä uuden kiiltävän härvelin hankinta on aksiomaattisesti kiinnostavaa, mutta jopa nörttinä joutuisin kehittämään tavanomaistakin epäuskottavammat itsepetokselliset perusteet vaikkapa nyt tuon Sony RX mk III:n hankkimiseksi. Sony a6000, iPhone 6 Plus, sekä Canon 6D täyttävät tämänhetkiset tarpeeni hyvin.
Silti olen pikkuisen kateellinen.
Joo,
kyllähän tuo RX100 on hieman sellainen väliinputoaja. Suurempi kuin kännykkä, mutta ei kuitenkaan kuvanlaadullisesti niin paljoa parempi.
Ehkä tuossa on vain se, että itse en oikein kännykällä ole oppinut kuvaamaan. Nykyisestä Lumia 950:stä saisi ilmeisesti RAWiakin ulos.
Mutta ei valokuvausvälineiden hankintaan kannata tekosyitä keksiä. Ostaa ensin ja katuu sitten 🙂
Hyvin sanottu. 🙂 Ja näinhän se suurinpiirtein yleensä meneekin.
iPhonesta ei saa ulos raw:ia, mutta pakkaamattoman TIFF:in ennen jpg-konversioita kylläkin. Saisivat tarjota rawinkin, jos minulta kysytään. Eivät tosin ole kummemmin kyselleet.