Talvi sitten saapui tänne eteläänkin. Ja heti aika voimalla: kun joulukuun vesisateista ja Uudesta Vuodesta oli päästy, tänne rämähti oikein kunnon pakkaset: mittari painui parissa vuorokaudessa jostain +7-asteesta tuonne -15 -asteeseen. No, sehän on mitä parhain aika kuvata. Varsinkin, jos haluaa ilmentää pakkasta ja sen purevuutta.
Sanoista tekoihin, kamera olalle ja Kallvikiin katsomaan mitä sieltä löytyy. Viimeeksi kävin Kallvikissa kuvaamassa aamuaurinkoa marraskuussa. Silloin meri oli täysin auki ja jäätön. Nyt rannat olivat jo alkaneet jäätyä, mutta ulappa oli vielä jäätön. Joka siis -15 -asteen pakkasessa tarkoitti melkoisen rankkaa merisavua. Se yhdistettynä aurongonnousuun loi ihan mukavat puitteet kuvaukselle. Ainoa ongelma oli, että näpit jäätyivät melko nopeasti niin, että kameran käsittely alkoi olemaan hankalaa. Mutta mitä sitä ei kuvien eteen tekisi…
![]() |
![]() |
Siinä kuvatessa havaitsin, kun jäätä pitkin taapersi joutsen. Ilmeisesti kesän poikasia. Sen liikkuminen oli tosi hankalaa, varsinkin kun jää petti alta aika-ajoin. Aikansa rämmittyänn se löysi pienen vapaan lämpäreen ja jäi siihen lepäämään pää siiven alla. Vaikka yritin lähestyä sitä varovasti, nosti se kuitenkin päänsä ja sähisi minulle. Otin parit kuvat nopeasti ja poistuin paikalta. Kun katsoin taakseni, oli se taas laittanut päänsä lepoon. Toivottavasti se selviää tästä talvesta.
Pakkasta koki Nikon D800E, Nikkor AF-S 24-70/2.8G ja Benron jalusta.