(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Aikanaan sitten saavuinkin Saarenmaalle Hiiumaalta ja ajoin suoraan saaren pääkaupunkiin Kuressaareen, josta minulla oli hotelli varattuna. Kello oli sen verran, etten enää jaksanut lähteä ajelemaan saarta ympäri, varsinkin kun kelikään ei ollut mitenkään loistava. Toisaalta kello oli vielä niin vähän, ettei nukkumaankaan voinut mennä. Päätin siis mennä vierailemaan uudelleen Saarenmaan museoon, joka sijaitsee Kuressaaren päänähtävyydessä, Piispanlinnassa. Näin sitten teinkin ja taka-ajatuksena oli katsoa, että mitä silloin aikanaan olin museossa ihmetellyt. Tästähän kirjoitin jo tuossa introssa.
Kolhoosi-kartan lisäksi museossa on näytillä kartta saarella olleista neuvosto-Viron aikaisista sotilastukikohdista ja sehän oli minulle varsin hyvä tietolähde tulevien päivien osalta. Saarenmaallahan oli rajavartiotoiminnan lisäksi myös lukuisia ilmatorjuntaohjuspattereita, joita ajattelin mennä katsomaan. Edellisenä vuonna olin käynyt Dejevon rakettitukikohdassa, jossa oli aikanaan ollut Neuvostoliiton pitkän matkan ilmatorjuntaohjuksia viiden minuutin laukaisuvalmiudessa 24/7. Ohjusten kantama ylettyi aina Helsingin ja Tukholman tasalle.
Bongasinkin kartalta yhden keskimatkan IT-ohjuspatterin sijainnin, joka itse asiassa viime vuonna jäi minulta jostain syystä väliin, vaikka olin käynyt ihan vieressä. Päätin sitten suunnata sinne ensimmäiseksi heti seuraavana aamuna.
Tagarannan liikenneympyrä
Kylästä johtaa kärrypolku ylös kukkulalle ja suoraan kasarmialueen pihalle. Siellä on sitten normaalit nähtävyydet pitkälti samaan tyyliin, kuin mitä viime kesänä oli Tammunan aluevalvontakeskusessa: hallinto/päärakennus, asuintalo, varastorakennukset, huoltorakennus, ohjussuojat ja tietysti juoksuhauta bunkkereineen. Lisämausteena täällä on ilmeisesti kasvatettu myös itse vihanneksia ym. kun paikalla oli raunioitunut kasvihuone. Joku oli myös unohtanut kentälle veneen. Hetki menee, ennen kuin vesi nousee näin korkealle, mutta ei tuo ihan soutukunnossa näyttänyt enää olevan. Niin, ja löytyihän tuolta myös pesutilat saunoineen ja ”uima-altaineen”.
Päärakennus
[envira-gallery id="6414"]
Tuolta sitten selvittyäni ajoin läheiselle ”Vaatlustornille”, eli tähystystornille. Virolaiset ovat varsin pragmaattista ja kekseliästä porukkaa: kun kerran noita Neuvostoliittolaisten hylkäämiä tähystystorneja on niemet ja notkot pullollaan, niin osasta on tehty lintujen tarkkailuun sopivia torneja. Siellä sitä kelpaa sisätiloista väijyä lintuja.
Näkymä tornista. Huomaa lähitorjuntabunkkeri alavasemmalla.
Syötyäni siellä jäätelön jatkoin matkaa toiselle saaren ”päänähtävyyksistä”: Anglan tuulimyllypuistoon. Tuo ei nyt minuun kovin suurta vaikutusta tehnyt, mutta onpahan sekin nyt sitten nähty… jaa-nii, mikä se toinen nähtävyys on? No se on Kaalin meteorikraateri, joka – jos mahdollista – on vielä suurempi antikliimaksi. En jaksa laittaa siitä edes kuvaa: likaista vettä pyöreässä lammessa. Mutta tässä nyt parit tuulimyllyt:
Jaa, mitä minä höperehdin. Onhan minulla kuva myös Anglasta… kerrostalon halkopino. Ei ollut turha reissu sekään, ei.
Saarenmaalla iso osa vanhoista kerrostaloista lämpiää vielä haloilla. Ihme, että saarella riittää puuta moiseen.
Anglasta sitten käänsin suunnan kohti Kuressaarta ja hotellia. Matkalla silmiini sattui hieno hylätyltä vaikuttava ”kolhoosirakennus”, ja ei kun sinne vaan pihaan ja kamera kouraan. Ainoa vain, ettei se ollut hylätty. Eikä kolhoosi. Paikkahan oli teollisen mittakaavan mylly… ja paikalla oli myös omistaja, vanha saarenmaalainen mylläri. Ristus, että paikka oli täynnä mielenkiintoista tavaraa, olisin voinut olla siellä vaikka koko viikon. Valitettavasti vain mun eestinkieli rajoittuu repliikkeihin ”Yks olü” ja ”Ma ei räägi eesti keel”. Niillä ei nyt tuossa tilanteessa kovin pitkälle pärjätty, mutta ei se tosin haitannut. Setä esitteli minulle paikkoja ja puhui sujuvasti viroa. Minä kuuntelin yhtä sujuvasti ja nyökyttelin kovin ymmärtävän oloisesti. En sitten kuitenkaan kehdannut jäädä sinne kuvaamaan pidemmäksi aikaa, mutta muutaman kuvan räpsäisin.
Paahdettua viljaa saatavilla
Mylläri itse. Näyttää peukkua, ei nyrkkiä.
2 Comments
Kiitoksia taas mukavasta nojatuolimatkasta mielenkiintoisiin kohteisiin.
Sujuvasti luettavaa tekstiä ja ammattitaidolla otettuja valokuvia!
Valoisaa ja lämmintä kesää sinulle ja perheellesi.
Kiitos kommenteista ja hauska kuulla, että tarinat ovat viihdyttäneet 🙂
Hyvää kesää sinullekin.