(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Ei, tämä ei ole Ville Valon uusi tuleminen, vaan kuvakooste Lux Helsinki 2016 -tapahtumasta. Tämä jokavuotinen tapahtumahan on aina heti vuoden alussa, loppiaisesta seuraavaan sunnuntaihin. Itse olen osallistunut tapahtumaan vuodesta 2012 lähtien, jolloin tapahtuma tunnettiin vielä nimellä Valon Vuodenaika. Ja mikäs siinä, onhan tämä varsin valokuvauksellinen happening vuoden pimeimpään aikaan. Vuosien saatossa on sattunut kaikenlaista keliä, mutta jotenkin minulla on sellainen muistikuva jäänyt, että useammin on ollut lämpötilat plussan kuin miiinuksen puolella. Kun katselin noita männävuosien kuvia, niin 2012 näytti olleen “kunnon talvi”, kuin myös 2013. Sen sijaan vuosina 2014 ja 2015 on satanut vettä. Muistaakseni 2014 sitä tuli vielä aika rajustikin.
No, tänä vuonna ei ollut pelkoa siitä, että jalat kastuisivat. Pakkastahan oli Tapaninpäivänä rapsakat 25 astetta ja vielä eilenkin sitä riitti yli kymmenen asteen verran. En tiedä onko se ikä vai mikä (jompi kumpi), mutta pakkaskestävyys on pahasti päässyt rapistumaan. Tuolla meinasi jäätyä totaalisen pystyyn heti kärkeen.
Toinen merkillepantava asia tänä vuonna oli se, että paikalla tuntui olevan koko Helsinki ja apujoukot Vantaalta. Keskusta oli aivan tupaten täynnä porukkaa, jopa niin että liikkuminen oli vaikeaa. Mistään jalustalla kuvaamisesta – Senaatintoria lukuunottamatta – ei kannattanut haaveillakaan. Käsivaralta vedeltiin ja se näkyy valitettavasti kuvien lopputuloksessa.
Sinänsä se on harmi, koska itse tilaisuus ja taideteokset olivat tänä vuonna mielestäni ehkä näyttävimmät tähän asti. Rakennuksia oli käytetty laajasti hyväksi valaistuksen kohteena, tämä alkoi muistuttaa jo hyvin paljon Berliinin valoviikkoja. Siellähän nämä jutut keskittyvät paljolti nimenomaan tunnettujen rakennusten uudelleenvalaisuun. Itse asiassa Helsingissä Tuomiokirkon tapuliin toteutettu valoteos oli hyvin samanlainen kuin mitä 2014 syksyllä sain nähdä Berliinissä Brandenburgin portilla.
Tuomiokirkko oli taas tänä vuonna valaistu taideteoksin, kuten useampana aiempana vuonna. Joka vuosi tuo vain näyttää yhtä hienolta. Jonain vuonnahan tuolla yritettiin jonkinlaista muuta lähestymistapaa, mutta mielestäni tuo Tuomiokirkon valaisu on se koko tilaisuuden “clue”.
Mutta joo, porukkaa oli paljon. Siis ehkä hieman liikaa minun makuuni, mutta minkäs teet. Tosin ihmisten määrä oli ilmeisesti yllättänyt myös järjestäjät, koska esimerkiksi Sofiankadun Senaatintorin puoleinen pää oli suljettu jostain syystä ja siellä kulkemista säätelivät järjestysmiehet. Mielestäni siinä ei kyllä ollut järjen häivää, koska näin koko homma puuroutui siihen Sofiankadun päähän. Kauppatorin puoleinen pää oli auki, eikä siellä ollut mitään tungosta eikä hässäkkää. Itse Sofiankadulla olleen “He olivat täällä” teoksen kuvaaminen oli liki mahdotonta koska porukkaa oli niin paljon. Jos joku ei tunkenut sinun ja kuvauskohteen väliin, niin minimissään väkijoukko pimensi uv-valot, jolloin teokset eivät hehkuneet suunnitellulla tavalla.
Espalle oli pystytetty vanhoja -60 -luvun pöytävalaisimia. Jokaiselta löytyy tuollainen jostain vintin nurkasta. Hieman pienempänä tosin. Mielestäni nuo olivat varsin hauskoja ja niin kuin joku jossain kirjoittikin, niin vuo voisivat jäädä Espalle pysyvästi.
Espalta matka ei jatkunutkaan totutusti Kansalaisaukiolle ja Töölönlahden rantaan, vaan Ruttopuistoon (Vanha kirkkopuisto) ja sieltä Annankadulle. Tuossa vaiheessa mulla alkoi olemaan pää ja kädet niin jäässä, että kuvaaminen oli enemmän sellaista “räps ja eteenpäin”.
Joo, upea tapahtuma ja mielenkiintoisia teoksia. Valitettavasti vain kireä pakkanen vei omalta kohdaltani sen parhaan terän, joten kuvat eivät oikein tee kunniaa tapahtumalle.
Valossa kylpi Nikon D810 + Nikkor AF-S 24-70/2.8G + Benro C2580T-jalusta ja Arca Swiss Z1-kuulapää.
[envira-gallery id="7448"]